Som man sår får man skörda

 

Som man sår får man skörda        Suomeksi alla

Aningslösheten i dagens politik blir ibland rätt slående. Det jag syftar på kommer fram i EU:s ”gröna giv” (European green deal) som är en hållbarhetsstrategi för EU, med flera olika delar t.ex. klimat, biologisk mångfald och cirkulärekonomi. Inom ramen för den gröna given finns strategin för hållbara livsmedelssystem ”Farm to fork” vilken i sig eftersträvar goda mål. Man vill bland annat minska på användningen av antibiotika i livsmedelsproduktion och minska på användningen av konstgödsel och bekämpningsmedel. Samma mål som jordbrukare haft i många år. Ingen jordbrukare vill ha sjuka djur som måste medicineras, betala för dyr konstgödsel i onödan eller använda växtskyddsmedel om det går att klara sig utan. 

Enligt en rapport från Wageningen university & research riskerade de föreslagna åtgärderna inom Farm to fork att på sikt minska livsmedelsproduktionen i Europa med 10-20%. Importbehovet kommer därmed att öka och vi blir mer beroende av länder utanför EU för att klara av livsmedelsförsörjningen. Man kan på goda grunder ifrågasätta det kloka i att börja frakta ännu mera mat till Europa när maten dels behövs i länder som lider av svält och när tanken med den gröna given är att minska på klimatavtrycket. När jordens befolkning dessutom beräknas öka med 3,5 miljarder människor fram till år 2100 kan vi inte avveckla livsmedelsproduktionen, vi måste utveckla den. Något som hela tiden pågår men som inte går att göra i en handvändning.

Osäkerheten på energimarknaden, de senaste åren, har i allmänhet långt ansetts bero på Rysslands anfallskrig på Ukraina. Livsmedelskrisen som är under uppsegling går inte att skylla på vare sig Putin eller någon annan heller. Den förorsakas som bäst av oss själva genom de politiker som valts in på olika poster. Politiker som har enkla lösningar på komplexa problem.

Att vara konservativ och hålla sig till välbeprövade metoder kan med fördel lyftas fram som något positivt i detta sammanhang. Bakom ordet, som fått en negativ klang och blivit synonymt med bakåtsträvare, står en tanke om att det välbeprövade håller att bygga på. Bakom det ”nya, moderna, liberala” som låter tilltalande och är positivt laddade ord står ideologier och tankar som inte nödvändigtvis håller i längden. Utveckling behövs och den sker hela tiden, men det behövs också eftertanke och konsekvens-tänk vilket i dagens EU politik allt för ofta lyser med sin frånvaro.    

 

David Pettersson

Kristdemokraternas 3.e viceordförande

Kandidat i EU-valet.

 

Sitä niittää mitä kylvää

 

Päivän politiikan holtittomuus on joskus melko silmiinpistävää. Tarkoitan tällä Euroopan unionin "vihreää sopimusta" (European green deal), joka on EU:n kestävän kehityksen strategia ja johon kuuluu useita eri osia, kuten ilmasto, biologinen monimuotoisuus ja kiertotalous. 

 

Vihreään sopimukseen sisältyy elintarvikejärjestelmien strategia "Farm to Fork", joka pyrkii hyviin tavoitteisiin. Halutaan muun muassa vähentää antibioottien käyttöä elintarviketuotannossa sekä vähentää lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Samoja tavoitteita, joita maanviljelijät ovat tavoitelleet jo vuosia. Kukaan maanviljelijä ei halua sairaita eläimiä, joita on lääkittävä eikä maksaa kalliista lannoitteista turhaan tai käyttää kasvinsuojeluaineita, jos niitä voidaan välttää.

 

Wageningenin yliopiston ja tutkimuskeskuksen raportin mukaan Farm to Fork -strategian ehdottamat toimenpiteet saattavat pitkällä aikavälillä vähentää Euroopan elintarviketuotantoa 10–20 prosentilla. Tällöin tuonnin tarve kasvaa ja tulemme entistä riippuvaisemmiksi EU:n ulkopuolisista maista elintarviketuotannon turvaamiseksi. On perusteltua kyseenalaistaa ruoan kuljetuksen järkevyys Eurooppaan, kun ruokaa tarvitaan toisaalla maissa, joissa kärsitään nälänhätää ja kun vihreän sopimuksen ajatuksena on vähentää ilmastovaikutusta.

Lisäksi kun maailman väestön arvioidaan kasvavan 3,5 miljardilla ihmisellä vuoteen 2100 mennessä, emme voi lopettaa elintarviketuotantoa, meidän täytyy kehittää sitä. Se on jatkuvaa työtä, jota ei voi tehdä kädenkäänteessä.

 

Viime vuosien energiamarkkinoiden epävarmuuden on yleisesti katsottu johtuvan Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Kasvava elintarvikekriisi ei ole Putinin tai kenenkään muunkaan syy. Sen aiheuttajia olemme me itse, jotka olemme valinneet poliitikot eri tehtäviin. Poliitikot, joilla on yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.

 

Konservatiivisuus ja perinteisten menetelmien noudattaminen voidaan nostaa esiin positiivisena asiana tässä yhteydessä. Sanan, joka on saanut negatiivisen sävyn ja tullut synonyymiksi taantumuksellisille, takana on ajatus siitä, että perinteinen toimii. Sen "uuden, modernin, liberaalin", joka kuulostaa houkuttelevalta ja on positiivisesti latautunut sana, takana on ideologioita ja ajatuksia, jotka eivät välttämättä toimi pitkässä juoksussa.

 

Kehitys on tarpeen ja sitä tapahtuu jatkuvasti, mutta tarvitaan myös harkintaa ja seurauksien punnitsemista, mikä nykyisessä EU-politiikassa valitettavasti usein loistaa poissaolollaan.

 

David Pettersson

Kristillisdemokraattien 3. varapuheenjohtaja