Som man sår får man skörda
Som man sår får man skörda Suomeksi alla
Aningslösheten i dagens politik blir ibland rätt slående.
Det jag syftar på kommer fram i EU:s ”gröna giv” (European green deal) som är
en hållbarhetsstrategi för EU, med flera olika delar t.ex. klimat, biologisk
mångfald och cirkulärekonomi. Inom ramen för den gröna given finns strategin
för hållbara livsmedelssystem ”Farm to fork” vilken i sig eftersträvar goda
mål. Man vill bland annat minska på användningen av antibiotika i
livsmedelsproduktion och minska på användningen av konstgödsel och
bekämpningsmedel. Samma mål som jordbrukare haft i många år. Ingen jordbrukare
vill ha sjuka djur som måste medicineras, betala för dyr konstgödsel i onödan
eller använda växtskyddsmedel om det går att klara sig utan.
Enligt en rapport från Wageningen university & research
riskerade de föreslagna åtgärderna inom Farm to fork att på sikt minska
livsmedelsproduktionen i Europa med 10-20%. Importbehovet kommer därmed att öka
och vi blir mer beroende av länder utanför EU för att klara av
livsmedelsförsörjningen. Man kan på goda grunder ifrågasätta det kloka i att
börja frakta ännu mera mat till Europa när maten dels behövs i länder som lider
av svält och när tanken med den gröna given är att minska på klimatavtrycket.
När jordens befolkning dessutom beräknas öka med 3,5 miljarder människor fram
till år 2100 kan vi inte avveckla livsmedelsproduktionen, vi måste utveckla
den. Något som hela tiden pågår men som inte går att göra i en handvändning.
Osäkerheten på energimarknaden, de senaste åren, har i
allmänhet långt ansetts bero på Rysslands anfallskrig på Ukraina.
Livsmedelskrisen som är under uppsegling går inte att skylla på vare sig Putin
eller någon annan heller. Den förorsakas som bäst av oss själva genom de
politiker som valts in på olika poster. Politiker som har enkla lösningar på
komplexa problem.
Att vara konservativ och hålla sig till välbeprövade
metoder kan med fördel lyftas fram som något positivt i detta sammanhang. Bakom
ordet, som fått en negativ klang och blivit synonymt med bakåtsträvare, står en
tanke om att det välbeprövade håller att bygga på. Bakom det ”nya, moderna,
liberala” som låter tilltalande och är positivt laddade ord står ideologier och
tankar som inte nödvändigtvis håller i längden. Utveckling behövs och den sker
hela tiden, men det behövs också eftertanke och konsekvens-tänk vilket i dagens
EU politik allt för ofta lyser med sin frånvaro.
David Pettersson
Kristdemokraternas 3.e viceordförande
Kandidat i EU-valet.
Sitä niittää mitä kylvää
Päivän politiikan holtittomuus on joskus melko
silmiinpistävää. Tarkoitan tällä Euroopan unionin "vihreää sopimusta"
(European green deal), joka on EU:n kestävän kehityksen strategia ja johon
kuuluu useita eri osia, kuten ilmasto, biologinen monimuotoisuus ja
kiertotalous.
Vihreään sopimukseen sisältyy
elintarvikejärjestelmien strategia "Farm to Fork", joka pyrkii hyviin
tavoitteisiin. Halutaan muun muassa vähentää antibioottien käyttöä
elintarviketuotannossa sekä vähentää lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä.
Samoja tavoitteita, joita maanviljelijät ovat tavoitelleet jo vuosia. Kukaan
maanviljelijä ei halua sairaita eläimiä, joita on lääkittävä eikä maksaa
kalliista lannoitteista turhaan tai käyttää kasvinsuojeluaineita, jos niitä
voidaan välttää.
Wageningenin yliopiston ja tutkimuskeskuksen
raportin mukaan Farm to Fork -strategian ehdottamat toimenpiteet saattavat
pitkällä aikavälillä vähentää Euroopan elintarviketuotantoa 10–20 prosentilla.
Tällöin tuonnin tarve kasvaa ja tulemme entistä riippuvaisemmiksi EU:n
ulkopuolisista maista elintarviketuotannon turvaamiseksi. On perusteltua
kyseenalaistaa ruoan kuljetuksen järkevyys Eurooppaan, kun ruokaa tarvitaan
toisaalla maissa, joissa kärsitään nälänhätää ja kun vihreän sopimuksen
ajatuksena on vähentää ilmastovaikutusta.
Lisäksi kun maailman väestön arvioidaan kasvavan
3,5 miljardilla ihmisellä vuoteen 2100 mennessä, emme voi lopettaa
elintarviketuotantoa, meidän täytyy kehittää sitä. Se on jatkuvaa työtä, jota
ei voi tehdä kädenkäänteessä.
Viime vuosien energiamarkkinoiden epävarmuuden on
yleisesti katsottu johtuvan Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Kasvava
elintarvikekriisi ei ole Putinin tai kenenkään muunkaan syy. Sen aiheuttajia
olemme me itse, jotka olemme valinneet poliitikot eri tehtäviin. Poliitikot,
joilla on yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.
Konservatiivisuus ja perinteisten menetelmien
noudattaminen voidaan nostaa esiin positiivisena asiana tässä yhteydessä.
Sanan, joka on saanut negatiivisen sävyn ja tullut synonyymiksi
taantumuksellisille, takana on ajatus siitä, että perinteinen toimii. Sen
"uuden, modernin, liberaalin", joka kuulostaa houkuttelevalta ja on
positiivisesti latautunut sana, takana on ideologioita ja ajatuksia, jotka
eivät välttämättä toimi pitkässä juoksussa.
Kehitys on tarpeen ja sitä tapahtuu jatkuvasti,
mutta tarvitaan myös harkintaa ja seurauksien punnitsemista, mikä nykyisessä
EU-politiikassa valitettavasti usein loistaa poissaolollaan.
David Pettersson
Kristillisdemokraattien 3. varapuheenjohtaja
