Frihet under ansvar
Staten ska ge frihet under ansvar
Alla suomeksi
Inför riksdagsvalet frodas den politiska retoriken. Floskler i stil med
"vi kan inte spara på de äldre", "det blir dyrt att spara på
vården", "kan vi rädda en ungdom från gatan så betalar det sig
mångfalt" och så vidare haglar tätt. Alla dessa nötta fraser är i och för
sig sanna, men de tiger om ett sakförhållande som är minst lika sant: De
offentliga resurserna krymper medan behoven ökar.
Det handlar alltså om retorik, mycket snack men lite verkstad. Nu lovar alla att jordbrukarna ska få skälig lön, alla ska få en god vård, mer resurser till utbildningen, vargen ska hållas borta från bebyggelsen, det ska löna sig att vara företagare (eller åtminstone att ta emot ett arbete) och ingen ska lämnas ensam. Kommande regering blir tvingad till ett spartalko om inte statens skuldsättning ska skena iväg ytterligare.
Orsaken till att jag ställer upp i riksdagsvalet är att jag vill vara med och forma samhällsdebatten och lyfta fram alternativ. Det finns åtminstone en åtgärd som skulle underlätta folks vardag och samtidigt förbättra Finlands ekonomi. Det handlar om mindre byråkrati. Så länge staten ska agera förmyndare åt sina invånare kommer byråkratin bara att växa. Nyttan är minimal medan den ekonomiska skadan är uppenbar. Genom att till exempel lägga ner miljöministeriet skulle vi sparar över 50 miljoner årligen. Det finns fler instanser vars finansiering borde ses över. All övervakning och dokumentering som sker på medborgarnas bekostnad kan knappast anses ändamålsenlig.
Sittande liberala vänstergröna regering har inte ansträngt sig för att minska på byråkratin. Vi behöver nya beslutsfattare, mindre byråkrati och mera sunt förnuft.
Valtion tulisi antaa vapaus vastuullisesti
Ennen
eduskuntavaaleja poliittinen retoriikka kukoistaa. Kliseet, kuten "emme
voi säästää vanhuksilta", "säästäminen terveydenhuollossa tulee
kalliiksi", "jos pelastamme nuoren kadulta, se maksaa itsensä
takaisin moninkertaisesti" ja niin edelleen, ovat yleisiä. Nämä kuluneet
fraasit ovat sinänsä totta, mutta ne eivät ota huomioon yhtä tärkeää tosiasiaa:
julkiset resurssit kutistuvat samalla kun tarpeet kasvavat.
Kyse on siis retoriikasta, paljon puhetta, mutta vähän tekoja. Nyt
kaikki lupaavat, että maanviljelijät saavat kohtuullisen palkan, kaikki saavat
hyvää hoitoa, lisää resursseja koulutukseen, sudet pidetään poissa
asuinalueilta, yrittäjyys (tai ainakin työn vastaanottaminen) kannattaa ja
ketään ei jätetä yksin.
Tuleva hallitus
joutuu säästötalkoisiin, jottei valtion velkaantuminen karkaa käsistä.
Syy siihen, miksi
asetun ehdolle eduskuntavaaleissa on se, että haluan olla mukana muokkaamassa
yhteiskunnallista keskustelua ja tuoda esiin vaihtoehtoja. Ainakin yksi
toimenpide helpottaisi ihmisten arkea ja samalla parantaisi Suomen taloutta.
Kyse on byrokratian vähentämisestä. Niin kauan kuin valtio toimii holhoajana
kansalaisilleen, byrokratia vain kasvaa. Hyöty on minimaalinen, kun taas
taloudellinen vahinko on ilmeinen. Esimerkiksi lakkauttamalla
ympäristöministeriön säästäisimme yli 50 miljoonaa euroa vuodessa. On olemassa
muitakin viranomaisia, joiden rahoitusta pitäisi tarkastella. Kaikki valvonta
ja dokumentointi, joka tapahtuu kansalaisten kustannuksella, tuskin on
tarkoituksenmukaista.
Nykyinen liberaali vihervasemmistolainen hallitus ei ole vaivautunut
vähentämään byrokratiaa. Tarvitsemme uusia päättäjiä, vähemmän byrokratiaa ja
enemmän maalaisjärkeä.