Språk är en möjlighet inte ett hot
Språk är en möjlighet inte ett hot Alla suomeksi
Vi måste ändra attityd i Finland när det gäller språkfrågor. Vi är ett
tvåspråkigt land och den rikedomen har vi all orsak att ta vara på.
Samtidigt är det uppenbart att alla inte ser språkkunskaper som en rikedom
eller ens som en möjlighet. Det andra inhemska språket upplevs av en del som
svårt eller rentav omöjligt att lära sig. Tyvärr finns det politiker och
partier på båda sidorna av språkgränsen som gärna lyfter upp och späder på
motsättningar mellan språkgrupperna. Deras syften, att skapa motsättningar,
gynnar naturligtvis inte oss finländare, men tyvärr gynnar det partierna
själva. Det kan till och med ses som en överlevnadsfråga för vissa partier att
hålla liv i en hotbild mot det egna språket.
Konsekvenserna av politikernas agerande lever vi med varje dag. Vi har
redan under många år sett att det varit svårt att rekrytera läkare till
Österbotten. Problemet har vuxit sig större och omfattar numera även
vårdpersonal. Personalbristen inom vården är inte unik för Österbotten, men det
är allmänt känt att språkfrågan är en av orsakerna till att vi haft svårt att
rekrytera personal till Österbotten. Trots att vi varit generösa med dispens
för språkkunskaper finns det en avog inställning till att arbeta hos oss på
grund av språkkraven och språkklimatet. Jag vill påstå att ansvaret för
situationen med personalbrist inom vården i Österbotten vilar tungt över de som
polariserat i språkfrågan.
Vikten av att få god vård på sitt modersmål ska inte underskattas, men det
borde inte vara ett hinder för någon att arbeta inom vården i Österbotten även
om det andra inhemska språket inte är så bra. Vi behöver alla dem som kan och vill
arbeta inom vården. Tids nog lär man sig språket bara man får arbeta i en miljö
som är positiv till andra oberoende av modersmål. Alternativet, hårda krav och
arga insändare genast man inte fått service på sitt modersmål, lever vi med
redan i dag. Konsekvensen är en ännu svårare brist på personal och längre
vårdköer än vad det borde vara.
Kristdemokraterna är Finlands mest tvåspråkiga parti. Detta till trots
fungerar inte servicen inom partiet alltid på perfekt svenska. Däremot har det
aldrig varit ett problem eftersom det finns en gemensam vilja att förstå
varandra. Vi behöver mer av den inställningen i hela samhället och mindre av dålig
attityd.
Kieli on mahdollisuus, ei uhka
Meidän on muutettava asenteitamme Suomessa kieliin liittyvissä kysymyksissä.
Olemme kaksikielinen maa ja meillä on täysi syy hyödyntää tätä rikkautta.
Samalla on selvää, että kaikki eivät näe kielitaitoa rikkautena tai edes
mahdollisuutena. Jotkut kokevat toisen kotimaisen kielen vaikeaksi tai jopa
mahdottomaksi oppia. Valitettavasti kummallakin kielirajalla on poliitikkoja ja
puolueita, jotka mielellään korostavat ja lisäävät vastakkainasettelua kieliryhmien
välillä. Heidän tarkoituksensa luoda vastakkainasetteluja eivät tietenkään hyödytä
meitä suomalaisia, mutta valitettavasti ne hyödyttävät itse puolueita. Se voidaan jopa
nähdä selviytymiskysymyksenä joillekin puolueille, että pidetään yllä uhkakuvaa
omaa kieltään kohtaan.
Päivittäin koemme poliitikkojen toimien seurauksia. Olemme jo monien vuosien ajan
huomanneet, että on ollut vaikeaa rekrytoida lääkäreitä Pohjanmaalle. Ongelma on
kasvanut entisestään ja koskee nykyään myös hoitohenkilökuntaa.
Hoitohenkilökunnan puute ei ole ainutlaatuinen Pohjanmaalla, mutta tiedetään
yleisesti, että kieli on yksi syy siihen, miksi olemme kamppailleet henkilökunnan
rekrytoinnissa. Vaikka emme olekaan olleet absoluuttisia kielitaitovaatimuksissa, niin
silti kielteinen asenne työskentelyä kohtaan on meillä johtunut kielivaatimuksista ja
kieli-ilmapiiristä. Väitän, että vastuu hoitohenkilökunnan puutteesta Pohjanmaalla
lepää niiden henkilöiden harteilla, joiden mielipiteet kielikysymyksissä ovat
polarisoituneita.
Äidinkielellä saadun hyvän hoidon tärkeyttä ei pidä aliarvioida, mutta sen ei pitäisi
olla este kenenkään työskentelemiselle terveydenhuollossa Pohjanmaalla huolimatta
siitä, että toinen kotimainen kieli ei olisikaan kovin hyvässä hallussa. Tarvitsemme
kaikkia, jotka voivat ja haluavat työskennellä terveydenhuollossa. Ajan myötä kielen
oppii, kunhan pääsee työskentelemään ympäristössä, joka on myönteinen
äidinkielestä riippumatta. Vaihtoehto, ankara vaatimustaso ja vihaiset
mielipidekirjoitukset siitä ettei saanut palvelua omalla äidinkielellään, on nykypäivää.
Tästä seurauksena on yhä paheneva hoitajapula ja entistä pitemmät hoitojonot.
Kristillisdemokraatit ovat Suomen kaksikielisin puolue. Tästä huolimatta palvelut
puolueessa eivät aina toimi täydellisesti ruotsiksi. Kuitenkaan tämä ei ole koskaan
ollut ongelma, koska meillä on yhteinen halu ymmärtää toisiamme. Tarvitsemme
lisää tällaista asennetta koko yhteiskuntaan ja vähemmän ikävää asennoitumista.